Ilmat on olleet aika ihanat ja etenkin tänään aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Mikäs sen ihanampaa pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Ostin jokin aika sitten luistelusukset. Olin ajatellut jo viime vuonna ne ostaa, mutta eipä tullut silloin vielä hankittua kun ajattelin, että ei tälläinen täti-immeinen pysty enää uusia juttuja oppimaan. No nyt sitten, kun vihdoin ja viimein sukset ostin niin eipä siinä muuta kun ladulle vaan kokeilemaan. Muutama eka kerta oli aikamoista pinnistelyä ja ihmettelyä, miten saan sukset kulkemaan silleen niinkuin oikeesti. Hiki virtasi ja naama punaisena pinnistelin hiihtäen. Helpolta näyttää kun telkkarista katsoo ja meno on upean näköistä, mutta ei se niin helppoa olekaan kuin miltä näyttää.

Henna kävi meitä opastamassa (kiitos Henna vielä kerran) ja sen jälkeen olikin paljon helpompaa kun pikkasen ymmärsi tekniikkapuoltakin. Kävin perjantaina hiihtämässä Hennan ja Heidin kanssa. Siitä sitten innostuneena lähdin itsekseni eilen lauantaina vetämään viiden kilometrin lenkin ja sitten tänään mentiin Sonjan kanssa vetämään sama viiden kilsan lenkki.

Täytyy todeta, että kyllähän se on ollut kerta kerran jälkeen aina vaan helpompaa, jee jippiiiii  .. ehkä mä vielä opin oikein kunnolla noilla luistelusuksilla suksimaan :-).

Periksi ei anneta, sanoi mummo lumessa, joten nyt kun tosissani innostuin tästä lajista niin olisin menossa ladulle vaikka joka päivä. Ensi viikolla taidan käydä katsastamassa Sipoossa muita latuja. Pitää nyt käydä niin usein kun vain mahdollista kún tässä ollaan aika myöhään liikkeellä. Kohtahan ne lumetkin tuolta sulaa pois :-).

Suksimisen jälkeen lähdetiin Kallen kanssa metsään ja otin kameran mukaan. Mitään hyviä kuvia en saanut, mutta laitanpa tänne muutaman.

Kevään tulon kunniaksi vaihdoin taustan ja etusivun kuvan kesäisemmäksi.

Kalle kurkkaa!

Kalle ja keppileikit!