Kuin ihmeellä sain Kallelle HVK:n järjestämiin jälkikokeisiin paikan alokasluokasta. Kallen nouto ja hypyt eivät vielä ole ihan kunnossa, mutta koska koe järjestettiin niin lähellä en voinut olla Kallea ko. kokeisiin ilmoittamatta. 

Olin iloisesti yllättynyt kun sain koepaikan ja kun vielä Sonjakin sai Robbanille viimeisen paikan en voinut olla ihmettelemättä hyvää tuuria. Hienoa homma!
 
Aamulla koeporukalla oli tapaaminen Veikkolan Nesteellä, jossa suoritettiin koirien tarkastukset.
Veikkolan Nesteellä saapui kuudesta koirasta viisi yhden avoimen luokan koirakon peruttaessa edellisenä iltana kokeet.
 
Tarkastuksen jälkeen arvottiin maastot. Kallen kanssa saimme alokasluokan 2 jäljen. Sonja sai 1-jäljen ja narttu bortsu sai numero 3:n.
 
Avoimen luokan koirat lähetettiin ensin maastoon ja sitten oli meidän alokkaiden vuoro.
 Kallen jälki oli hyvässä maastossa. Jonkin verran mentiin risukoissa, mutta muutoin jälkimaasto oli kyllä tosi hyvää.
Janalla ohjaaja lähetti aluksi koiran hieman vinossa ja otinkin Kallen heti takaisin ja laitoin uudelleen janalle. Toinen lähetys meni hienosti ja Kalle lähti suoraan takamerkkiä kohden ja nosti noin 20 metrissä jäljen, teki 90 asteen käännöksen oikealle ja sitten lähdin koiran perään. Tuomarilta ei kuulunut kommentin, kommenttia ja näin jatkoimme matkaa. Ensimmäinen kulma, joka oli kyllä kaari lähti oikealle, jonka jälkeen kaarrettiin koko ajan oikealle ja oikealle. Ensimmäisen kaaren jälkeen Kalle ilmaisi selvästi kepin, mutta ohjaaja hössötti eikä jäänyt sen enempää tarkastamaan paikkaa ja sinne mitä ilmeisemmin jäi keppi nro 1. Matkaa jatkettiin ja jossain takasuoralla taisi jäädä keppi nro 2, luulen?
Tässä vaiheessa ajattelin kun jälki meni niin kumman kiemuraisesti ja keppiä ei noussut, että ollaankos tässä riistan jäljellä.
 
Juostaan!
 
 
 
 
Vielä jatkettiin matkaa ja sitten Kalle ilmaisi ensimmäisen kepin. Huoh… eipäs oltukaan riistan jäljillä. Tämän jälkeen nousikin sitten loput kepit sekä myös viimeinen. Sitten ei muuta kuin koira autoon ja keppien luovutukseen. Hieman harmitti oma hössötykseni ja mietinkin olisiko minulla ollut aikaa käydä tsekkaamassa se eka keppi, koska paikan muistin kutakuinkin missä se olisi. Päätin sitten olla lähtemättä sillä aika olisi voinut meiltä loppua kesken enkä halunnut riskeerata ja menettää koko peliä jo tässä vaiheessa.
 
Keppejä luovuttaessa tuomari sitten sanoikin meille, että sitten pitää se esineruutu nyt kyllä onnistua.
Tuomari antoi tässä vaiheessa arvostelut janalta ja Kallen kanssa saatiin täydet 40 pistettä vaikkakin olin koiran kerran korjannut siinä alussa.
 
Robbanin jälki oli numero 1, joka oli moottoritien varrella oleva tuulinen paikka. Hyvä ohjaajan kulkea, koska on avointa maastoa, mutta koiralle ei helppo ollenkaan. Vaikeutena tässä kohtaa metsää on myös useat vahvat polut. Robban oli heti janalla haistanut riistan hajun eikä ollut suostunut lähtemään kunnolla janalta vaan oli impannut metsää kirsu koholla. Jossakin vaiheessa oli myös seissyt kahdelle jalalla ja impannut metsään. Sonja oli kuitenkin saanut Robbanin janalta lähtemään ja Robban oli ottanut vielä oikean suunnan ja lähtenyt jäljelle, mutta sen jälkeen koira oli jäljestänyt ihan jotain muuta kuin tarkoitettua jälkeä. Harmillista!
Keppejä ei tullut yhtään jäljeltä ja janalta parivaljakko sai 28 pistettä.
 
Tästä lähdettiin sitten esineruutuun. Lähdin ruutuun koira kytkettynä ja tuomari tästä minua opasti ja kertoi, että koiran pitää olla aina vapaana kun tulette ruutuun esittäytymään. Ahaa.. hmm.. minä kun olin juuri kuullut toisenlaisia ohjeistuksia. Koira sitten vapaaksi, käskyn alle ja esittäytymään. Tämä meni hienosti ja lähdettiin sitten Kallen kanssa etulinjalle. Kalle lähti käskyn saatuaan aika suoraan takalinjaa kohti, nappasi jonkun hajun hieman oikealla, tarkasti sen, palasi takaisin linjalle ja eteni aika taakse ja saikin heti hajun esineestä. Otti esineen suuhun ja lähti tuomaan sitä. Valitettavasti esine putosi noin 5 metrin päässä ohjaajasta. Luovutus ok! Tästä pisteitä 27.
 
Robban ja Sonja olivat ennen meitä esineruudusta ja ensimmäisellä pistolla Robban otti esineen ja toi sen mammalla. Pisteitä taisi tulla 28.
 
Tästä lähdettiin sitten Kauklahden kentälle. Päästiinkin heti ensimmäisinä parina Sonja/Robbanin kanssa kentälle. Vein Kallen paikalla makuuseen ja Sonja pääsi Robbanin kanssa suorittamaan liikkeitä.
 
Sonja & Robban
Hienosti Robban suorittu tottistelut ja Vesa Kuosmanen (tuomari) kehuikin koirakon seuraamista sanoen, että tuosta parempaa ei voi seuraaminen enää olla ja että siihen ei ole mitään huomauttamista. Hyvä Robban ja Sonja!
Jäävät liikkeet olivat erinomaisia tai erittäin hyviä. Hypyissä ja luovutuksissa vielä hieman hiomista, muutoin ihan ok! Eteenmeno oli mahtavan hieno ja kun paikallamakuukin meni Robbanilla hyvin sai koirakko kotiin vietäväksi 79 pistettä.
 
Robban hyppää
 
 
Kalle oli hyvässä vireessä kun vein sen paikalla makuuseen. Ehkä vähän liiankin, sillä näykki minua varmaan noin 4-5 kertaa kun seurautin sitä paikalla makuupaikkaan. Onneksi sitten tuli hieman alas kun lähdettiin suorittamaan itse liikkeitä. Ensimmäisellä suoralla Kalle olisi voinut olla hieman tarkkaavaisempi, mutta muutoin seuraaminen aivan ihanaa. Henkilöryhmä meni hienosti Wautsi wei..  hyvä Kalle!
 
Jäävät liikkeet ok. Tasamaanouto lähti hyvin (ei varastanut jee), mutta takaisintulo voisi olla kyllä parempi sekä luovutuksessa vielä treenaamista. Hyppynoudossa sekä estenoudossa vielä petrattavaa sekä yleensäkin noissa luovutuksissa. Estenoudossa heitin kapulan aivan liian lähellä estettä ja näin ollen Kallella ei ollut mitään mahdollisuutta kiivetä takaisin. Tästä pisteitä sitten ropisi ja estenouto meni puutteelliseksi.
Eteenmeno oli erittäin hyvä ja olisi ollut erinomainen ellei ohjaaja olisi mokaillut palatessa koiran luo tehden tyhmiä.
 
Mutta minkäs sille voi kun olin niin onnellinen Kallen suorituksesta, että en voinut enää pidätellä itseäni vaan sain koiran liian aikaisin ylös makuulta ”onnellisuuskohtauksella” vaikka liike oli vielä kesken.
 
Noutoon!
 
 
Tottispisteitä saimme 79, joka oli meille hyvät pisteet, koska juuri noissa kalliissa liikkeissä meillä on petrattavaa. Kallen tekemiseen olin tosi tyytyväinen sillä koira jaksoi hienosti pitää virettä yllä loppuun asti ja yllätti minut kyllä monessa liikkeessä, koska koko paketti ei meillä ole vielä kasassa.
 
Nyt levätään muutama päivä ja nautitaan ekasta koularista, mutta sitten taasen treenit jatkukoon!
 
Kiitoksia treenikamuille (Sonja, Heidi & Erja), Maaritille ja ryhmälle, että saatiin lainata teitä välillä sekä kiitokset tietty Annikalle ja Hanskille jälkien tekemisistä juuri ennen kokeita!
 
Kiitokset myös sinne pohjoiseen Jaanalle ihanasta ja tempperamenttisesta pojasta!