Joulu meni ja samantien uusi vuosikin. Lunta on satanut viikottain tänne etelään niin, että välillä on ollut aika tuskaista löytää kunnon lenkkipaikkaa koiruuksille. Remmilenkkejä kun meikäläinen ei pahemmin tee, jollei nyt ole ihan pakko.

Ollaan yritetty päästä treenailee silloin kun parkkipaikkoja on aurattu. Sekin ollut aika tuskaista, huoh..  onneksi varattiin treeniporukalle sisähalli treenailuja varten. Näin pääsee edes välillä ottamaan tottista ja etenkin niitä hyppyjä ja noutoja.

Kerraan ollaan käytä Kallen kanssa vetämässä pulkkaa ja homma meni ihan hienosti. Muutoin sitten ollaankin vain lenkkeilty ja lenkkien välillä tehty sitten jotain pientä tottista.

Vuosi 2010 on takana ja ainakin Kallen suhteen päästiin tavoitteisiin eli poika sai sen JK1:n.  Tämän vuoden puolella jatketaan Kallen kanssa treenailuja ja tavoitteena olisi saada pojalle se JK2 keväällä 2011. Jos kaikki menee putkeen päästään sitten korkkaamaan voittajaluokka vielä tämän vuoden puolella. Tarkoittaa sitä, että treenata pitää sekä jälkeä että tottista vielä vaan suunnitelmallisemmin ja sitä että, koiran pitää pysyä hyvässä kunnossa ja terveenä. Tammikuun lopussa Kalle täyttää jo 5 vuotta. niin se aika vaan rientää.

Vanha kuva, jossa koiruudet kirmaa Sipoon metsälamme jäällä.

Tiitun suhteen vuosi 2010 ns plörinäksi ja kaikki aika meni Kallen saamiseksi kisakuntoon. Olen hissukseen ottanut Tiitulle avo-luokan toko-liikkeitä ja periaatteessa Tiitulla on liikkeet aikas hanskassa. Pitäisi vaan päästä johonkin uuteen ryhmään ihan vain tokoa Tiitun kanssa treenailemaan. Koska Tiitun kanssa ei oikeastaan olla kauheasti mitään tehty ja koska talvi on aika tylsää aikaa koirien treenailujen suhteen päätinkin ilmoittaa Tiitun koiratanssi kurssille. Heh, heh..  mennään katsomaan minkälaista se koiratanssi on. Kiva tehdä välillä jotain hömppää ja vallan ihan jotain muuta.Tiitulle varmaan aika oiva laji kun on vielä tosi hyvässä fyysisessä kunnossa ja on niin ahne ruoaalle. Tiitu täyttää 8-vuotta huhtikuussa, joten sitten tytsä onkin virallisesti veteraani. Ei muuten uskoisi 8 vuotiaaksi, muuten kuin harmaasta kuonosta, sillä tyttö on kuin elämänsä kunnossa. Sen jälkeen kun turkki putosi pois ja etenkin nyt kun ollut lunta niin tyttö on nauttinut täysin siemauksin elämästä. Saas nähdä kun turkki taas kasvaa ja tulee lämmintä? Käykö niin, että suurin virta katoaa? Mutta nyt ainakin tyttö on ollut  välillä ihan mahdoton lenkeillä. Tulee mieleen aika, jolloin Tiitu oli 1,5 vee ja oli välillä aika mahdoton. Ihanaahan se on, enkä kyllä kauheasti henno tyttöä kovistella vaikka välillä komentelee mua näykkimällä käsistä kun haluaa lisää lumipalloja heitettävän.