Olin ilmoittanut Tiitun SHY:n järjestämiin jälkikokeisiin Veikkolaan avoimeen luokkaan. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Maastosta ei edellisinä kertoina ole tulosta tullut, joten siihen olinkin panostanut ja treenannut kesän Tiitun kanssa. Kepit kun tuntuvat olevan Tiitulle jäljellä se välttämätön paha ja saattaa ei niin nälkäisenä juosta kepin yli grrrrr…

Nyt sitten pidin koiraa pienemmällä ruualla muutama päivä ennen koetta, jotta ne kepit sitten kiinnostaisivat edes jonkun verran.

 

Koeaamu oli kaunis, pilvetön ja auronko paistoi. Saimme arvonnassa numeron 5 ja ajattelin että kiva, kiva kohtuu numero ettei tartte ihan viimeisenä jäljelle lähteä. Pelkona täällä etelässä on tähän aikaan vuodesta sienestäjät, jotka sitten saattavat tallustella siellä jäljellä ja hyvässä lykyssä käy niin että koko jälki on tallattu ja sitten voikin tuloksen jo unohtaa.

 

Loppujen lopuksi päästiin sitten jäljellä, tosin vasta viimeisenä. Muut koirakot olivat tässä välissä jo esineruudussa ja meikäläinen siellä odotteli ja täytyy tunnustaa, että tässä vaiheessa alkoi ohjaaja olla jo tulisilla hiilillä, sillä odottelua oli jo monta tuntia.

Tiitun jana oli jonkin verran ala-mäessä, kaatunut puukasa keskellä janaa, joten lähetin koiran hiukan vasemmalta, jotta pääsisi kaatuneiden puiden ohi. Lähtö ei ollut yhtään Tiitumainen vaan hieman löysähkä ja annoin toisen käskyn heti ensimmäisen perään. Tiitu lähti janalle ja minä jonkin kuluttua perään. Tiitu tarkisteli oikealta ja sitten päätti lähteä vasemmalle tuli takaisin minua kohti meni mun taakse ja siellä tarkasteli, meni vasemmalle josta koiran korjasin täällä käskyllä.. tämän jälkeen koira korjasi lähti oikeaan suuntaan ja minä perään.

Eli takajälki ja ohjaaja vielä meni jäljen yli, huoh….  no onneksi koira selvitti ja teki ihan hyvin töitä siinä janalla.

 

Aurinko oli jo alkanut lämmittää aika mukavasti (liiankin mukavasti mun mielestä), mutta maasto oli vielä jonkin verran kosteaa suojaisissa paikoissa. Maasto oli vaihtelevaa, nousua, laskua, kalliota, suota, polkuja sekä puiden ylityksiä. Ohitettiin me joku kumma talohökkelikin siellä metsässä. Tiitu muuten kävi sen tsekkaamassa, mutta hyvin jatkoi sitten tsekkaamisen jälkeen jäljestämistä.

Eka keppi tuli about noin 150-200 metrin päässä ja sen Tiitu ilmaisi hienosti, hyvä tytsä. Toinen ja kolmaskin keppi löytyi hienosti. Neljäs keppi nousi sen jälkeen kun jouduin hieman hidastamaan Tiitua maaston vaikeakulkuisuuden takia ja koska tässä kohdassa liina kiristyi sai koira tahattoman pakotteen pysähtyi, otti takapakkia ja ilmaisi kepin. Sitten tuli vielä vitoskeppi, jippii ajattelin minä. Vimeinen kulma oli hieman ylämäessä harjun nousussa ja tässä Tiitu joutui tarkastamaan jäljen suuntaa kolmeen kertaan ennenkuin lähti oikealle minne jälki sitten jatkui. Noustiin harjua ylös hieman oikealle ja viimeinen keppi löytyi aika aukeasta paikasta. Tiitu ilmaisi viimeisen kepin päätään heilauttaen eli tarkkuus alkoi kyllä olla aika lopussa tässä vaiheessa. Jee jippii kuusi keppiä vihdoin ja viimein, hyvä tytsä ;-))

 

Tiitu oli ihmeen vaisun oloinen jäljellä, teki kyllä töitä, mutta sellainen tyypillinen Tiitun innokkuus ja puhti oli jossakin poissa ja tämä näkyi myös janalla. Tässä vaiheessa ajattelin, että onkohan ilman kuumuus, joka vaikuttaa vai onko koiran verensokerit liian alhaalla, koska olin pitänyt koiraa muutaman päivän pienelä ruualla…  hmmmm….

 

Jäljen jälkeen kaikki muut olivatkin jo tehneet esineruudun, joten siitä sitten suoraan esineruutuun. Ehkä olisi pitänyt antaa koiralle edes pikkasen palautusaikaa, sillä ruututyöskentelyssä näkyi puhdin poissaolo myös. Lähti kohtalaisen ok ja toi heti ekan esineen oikealta. Sitten alkoi ohjaajan pommitus ruudun oikeaan osaan ja tietysti ne kaksi muuta esinettä oli vasemmalla ruudussa.  Mentiin jossain vaiheeessa sitten vasempaan laitaan ja lähetin Tiitun vasempaan osaan ruutua. Tuloksena ruudusta yksi esine ja väsynnyt hurtta. Toinen esine oli aivan vasemammassa alakulmassa ruutumerkin alapuolella ja kolmas esine oli vasemmassa takakumassa, jossa Tiitu kyllä kävi, mutta ei löytänyt esinettä.

Maastopisteet yhteensä 184, johon olin kyllä tyytyväinen.

 

Sitten tottikseen, jossa sitten ohjaajan ote herpantui täysin, kääk….   Seuraaminen kohtalaista, suht siistiä, täyskäännökset väljiä jne. Henkilöryhmä meni aika hyvin koiralta, mutta ohjaaja teki jotain aivan kummaa. Pää ei kyllä toiminut mulla ollenkaan vaan kävelin kentällä kuin sumussa ja tein kaikkea ihan hölmöä, höh…  Liikkeestä istuminen erinomainen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo taisi olla erittäin hyvä. Liikkeestä seisominen erittäin hyvä (tässä Tiitu väistää mua kun tuun sitä kohti, tarttis tehdä tälle jotain). Sitten niihin noutoihin…  tasamaanouto hyvä. Varasti, leikki kapulalla.. nää oli ne pahimmat.

Sitten alkoikin se ala-mäki ja ohjaajan keskittyminen alkoi olla olematonta. Heitin kapulan vinoon oikealle esteen taakse ja pyysin saisinko heittää uudelleen. Tosi tyhmä juttu sillä heitin kapulan vain sen veran vinoon oikealle ja koira ei kapulaa edes esteen takaa hähnyt vain ainoastaan minä. Heitin uudestaan ja täh….  vieläkin vinompaan nyt tosin vasemmalle ja tässä vaiheessa sitten lähetin koiran, joka kiersi hienosti esteen mennen tullen, kääk minä…  mitä, mitä, MITÄ  ohjaajan päässä oikein liikkui??

Sitten A-esteelle..  ja sama linja linja jatkui ohjaajalla, joka heitti kapulan ihan vinoon ja samalla lähetti koiran joka kyllä kiipesi esteelle mutta takasin tullessa sitten kiersi. Että silleen……

 

Sitten eteenlähetykseen, joka Tiitulla on yleensä erinomainen….  mutta ei tietty tänään…  käskystä lähti, mutta jäi noin 10 metrin päähän ja ei suostunut enään toiselle käskylläkään jatkamaan. Tottispisteet 65 ja heippodei tulos.

 

Ohjaajalle sapiskaa aivan kummallisesta tekemisestä ….  apua……. ehkä olisi pitänyt jäädä kotiin katsomaan keihäänheittoa ;-((.

Muutama tulos kuitenkin kokeissa saatiin aikaiseksi. Juha ja Kokkeli tosi hyvä ykköstulos ja JK1, hyvä pojjaat. Pirjo ja Aida JK3 II tuloksella. Damirazin Äimänkäki JK2 .. koirakon  toinen koe ja tulos, hieno homma. Muilla sitten joko tökki maasto tai sitten tottis, huoh...

Kallen siskolikka Telma (Gipstern Gerda) oli kokeissa myös. Tällä kertaa esineruutu ei toiminut, tosin sitten tottis oli aivan ihanaa katseltavaa ja olen aivan varma, että kyllä tämä pari sen tuloksen vielä saa. Tsemppiä vaan Marika ja Telma seuraaviin kokeisiin.

Marikan ja Telman tyylinäyte