Kyllä se kevät sieltä sitten tulee, vaikkakin hitaanlaisesti. Saas nähdä milloin metsään pääse niin, ettei tartte umpihangessa kahlata. Saattaapi mennä vielä vähän aikaa tai voihan siinä käydä niin, että nopeastikin sulaa. Jotenkin on sellainen muistikuva, että viime keväänä se lumi sitten kuitenkin suli aika nopeaan vaikka sitä oli aika paljon hmm.. 

Treenamisen kanssa on ollut vähän niin sun näin. Haasteellista on ollut löytää aurattua kenttää ja nyt kun tuli liukastakin niin vielä haasteellisempaa. Muutaman kerran päästiin Tuomarinkartanon vinttikoiraradan vieressä olevalla kentälle treenaamaan. Perjantaina oltiin siellä viimeksi ja kas kas..  olipas sinne löytänyt itsensä dobbereiden suojeluporukkakin.

Muutoin ollaan sitten vaan lenkkeilty ja lenkkeilty ja harrasteltu koiruuksien kanssa terapiakoirana oloa. Viikko sitten kokeiltiin vetohiihtoa ja hupsista heijaa..  liukasta oli ja meikäläinen pumpsahti muutamaan otteeseen kovalle lumelle. Yhden kerran ilman koiraa ja pari kertaa Kallen kanssa. Kivaa oli vaikkei nyt vetohiihdosta voi puhua ollenkaan. Kunhan  nyt testattiin emännän osaamista ja mitä Kalle tuumaa suksista.

Kallekin odottelee treeni-ajan alkamista

Nyt sitten odotellaan lumien sulamista ja metsätreeneihin pääsyä!