Meillä Kallen kanssa ei tulosta tullut, mutta muutaman kuukauden treenaamisella ei sitä voinut odottaakaan. Se mihin oltiin ehditty panostamaan oli jäljelle eritoten jana kun edellisellä kerralla syystä tai toisesta jäätiin ns. paalulle. Toinen mitä oltiin treenattu keväästä asti oli jäävät sekä paikallaan makuu ja ne toimivatkin vallan hyvin. Noudot ja hypyt on ne meidän vähiten treenattu alue ja se kyllä sitten näkyikin. Valitettavasti eteenmeno, joka on aina toiminut kokeissa sain kämmättyä treeneissä ennen koetta ja se menikin sitten oikein kunnolla puihin.
Isänsä näköinen poika!
Päivä alkoi tottiksella ja olimme Kallen kanssa kolmannessa parissa Annikan/Veetin kanssa. Kalle meni ensin paikallamakuuseen ja Veeti kentälle. Meille sopii tosi hyvin paikallamakuu ensin sillä Kalle siellä nostaa itseään aika mukavasti odottaessaan hommiin pääsyä. Kun hain Kallen paikallamakuusta sanoin pojalle kerran hommiin ja tästähän poika heti innokkaana haukkui komentavasti mulle. Sitten teinkin mokan, jonka vasta tajusin jälkeenpäin. Takataskussa mulla oli käsineet kun oli aika kylmä ja laitoin siinä odottaessa hanskat paremmin treeni-liivin takataskuun. Kalle totta kai luuli, että mulla on patukka takataskussa ja kuumeni tästä niin, että seuraamisessa poika ei meinannut pöksyissä pysyä. Tämä näkyi myös sitten noutojen luovutuksessa sillä kapulaa ei poika meinannut millään luovuttaa kun odotti koko ajan, että missä hemmetissä se patukka oikein on. Muut osa-alueet toimivat siis kohtalaisen hyvin ja noudoista lähtien alkoi ne ongelmat hyppyineen ja eteen menoineen.
Henkilöryhmässä kenotus
Sitten lähdettiin esineruutuun. Saatiin odotella siellä aika tovi ennen kuin soiteltiin ja komennettiin meidät takaisin kisapaikkaan ja jäljelle. Saatiin jälkinumero 6 joka oli viimeinen jälki ja sitten taas odoteltiin. Odottaessa ilma välillä lämpeni ja näytti siltä, että melkein aurinkokin alkaisi paistamaan. Siinä odotellessa autoon pörräsi kaksi ampiaista, joista yksi meni tuuletusaukkoon… auts.. ja yök.. sain onneksi nitistettyä ampparit, ennen kuin meidät tultiin hakemaan omille jäljillemme.
Jäljellä jana oli ihan hyvässä paikassa ja ehdin Kallen tällä kertaa hieman virittääkin ennen jalalle lähtöä. Jana menikin hienosti ja saatiin siitä 38 pojoa. Jäljellä Kallelle tuotti vielä haasteita elukkajäljet. Tällä kertaa tosin sitkeästi aina haki uudestaan jäljen vaikka välillä hieman jäljesti niitä korkkarijälkiä. Niitä olikin meidän jäljellä aika tavalla sillä välillä tuntui, että niitä täällä vaan jäljestetään, mutta kun sitten keppi löytyi niin pakkohan se oli uskoa että kyllä me ihan oikealla jäljellä ollaan. Koko aamun satanut vesisade teki myös jonkin verran haasteita ja kepeistä oli osittain haju jo jonnekin leijunut veden mukana.
Jäljeltä saatiin 4 välikeppiä ja vaikka yritettiin sitä kutoskeppiä löytää niin ei kyllä löydetty. Lopputulos jäljeltä siis 80+38=118 pojoa.
Sitten olikin vuorossa esineruutu ja taas jonoteltiin ja odoteltiin. Ruutu oli aika haastava ja osa koirista ei saanut nostettua sieltä yhtäkään esinettä. Muuten ruutu oli hyvä, mutta etulinjalta ei nähnyt koiraa yhtään, koska ruudun etulinja oli polku, joka vietti alaspäin ja näin ohjaajalla eikä kyllä tuomarillakaan ollut mitään mahdollisuutta nähdä miten se koira siellä ruudussa hommaili.
Oltiin Kallen kanssa päivän viimeiset suorittajat ja taisi pojalla sekä emännälläkin olla jo hieman puhti poissa. Kalle lähti kuitenkin hyvin ruutuun ja etsi esinettä siellä jossakin yksinään takalinjalla/takaosassa varmaan tuollaiset pari minuuttia. Työskenteli koko ajan hyvin ja teki töitä löytääkseen esineitä. Välillä luulinkin, että Kalle oli lähtenyt takaviistoon vasemmalle kun poikaa ei näkynyt missään. 2-3 minuutin etsimisen jälkeen Kalle löysi ensimmäisen esineen ja oli tuomassa sitä minulle kun sai muutama metri ennen luovuttamista jonkun ihanan hajun jonne olisi ollut menossa. Komensin poikaa ja sainkin käteeni tosi märän ja limaisen froteesukan. Tästä sitten lähetin Kallen toiselle pistolle vasemmasta etukulmasta. Poika laukkasi suoraan vasempaan kulmaan, mutta ei sitten ehtinyt löytää sitä toista esinettä.
Seuraaminen
Loppupisteet meillä oli vaatimattomat tottis 55 ja maasto 136 (118+18) eli yhteensä 191. Tyytyväinen olen siihen, että treenatut asiat toimivat ja siihen, että poika yleensä pääsi näihin kokeisiin. Sen verran on ollut pakollisia taukoja treeneissä eikä Kallelta näin ollen voinut odottaa mitään mahtisuoritusta. Omat mokat harmittavat eniten, mutta nou can do!!
Tästä vain kirsut kohti eteenpäin uusia treeniä ja haasteita sillä intoahan pojalta löytyy vaikka kuinka paljon J!
Kiitoksia Gipstern-porukoille ja Jaanalle viikonlopusta sekä onnea vielä kerran PK-mestareille Ginille & joukkoineen! Viikonloppu oli mukava ja ratkiriemukaskin, joten ensi vuonna sitten uudestaan!
Kaikki kuvat: J.Pajala
Kommentit