Oltiin tänään ottamassa jälkeä Sonjan ja Harrin kanssa. Mukana siis Robban, Dooris, Tiitu ja Kalle. Voihan venäjä miten hirveästi Lampparissa oli sienestäjiä. 

Muutama sienestäjä ei nyt niin paha asia ole, mutta sitten kun niitä alkaa olemaan monia kymmeniä niin huoh...... ja tänään sienestäjiä oikein vilisi metsässä. Olisi tosi ihanaa jos joskus pääsisi puhtaisiin maastoihin treenaamaan.

Anyway...  tänään jäljet onnistuivat hienosti. Harri teki Kallelle jäljen ja Kallen jäljellä ei harhoja kyllä ollut, koska jälki oli tehty sellaiseen pöheikköön, että siinä ei auttanut muuta kuin laittaa simmut kiinni ja roikkua liinassa. Poika nosti jäljen hyvin ja pysyi hyvin jäljen päällä. Kallelle ei ole tehty vieraita jälkiä kuin yksi tänä keväänä ja siksi varmaan kaksi ekaa keppiä jäi metsään, mutta loput nousivatkin sitten tosi hienosti. Eli vieraita jälkiä täytyy tehdä nyt jonkin aikaa, jotta ei vaan mamman keppejä nosta.

Tiitulle tehtiin lyhyt jälki, jossa yksi kulma ja yksi piikki. Hyvin tyttö lähti ja otti oikean suunnan, noin 6 metrin jäljestämisen jälkeen lähti vasemmalle jonne jälki ei lähtenyt eli melko varmaan harhajälki. höh..  joku kerkesi sittenkin tähän osaan metsään, sillä ssamassa linjassa hiukan ennen, jossa oli Robbanin jälki Robban poikkesi jäljeltä samanlailla.  Pidin vaan liinasti kiinni enkä päästänyt Tiitua eteenpäin, korjasi sitten oikealle jäljelle ja loppu jäljellä ei sitten harhoja ollut sillä niin hyvin Tiitu tekin kulman sekä piikin. Ekalla kepilla piti tyttö pysäyttää ja kertoa, että juu kyllä niitä Sonjan hajuisia keppejä pitää nostaa myös ylös. Ekan kepin jälkeen loput nousivat tosi hienosti ja kolmannella kepilla piikin jälkeen jouduin alamäessä päästämään liinasta. Tiitu kuitenkin nosti kepin ja juoksi minua vastaan Sonjan keppi suussa. Eka kerta muuten, että näin innokkaasti tarjoaa keppiä, hyvä Tiitu. Kolmannella kepilla luulin, että jälki loppui ja annoin Tiitulle jo loppupalkan kun Sonja sanoi, että ei tää jälki tähän vielä lopu. Ei muuta kuin kuppi pois Tiitun edestä. Jälkivaljaat kiinni ja etsi käskyllä koira taas jatkamaan. Hienosti Tiitu jatkoi lopun, jossa vielä oli kulma vasemmalle ja sitten lopussa keppi joka ilmaistiin hienosti. Koira meni siis hyvin, vaikka ohjaaja hiukan jäljellä töppäili.

Minä tein Robbanin jäljen, joka meni hyvin myös. Hiukan oli vaikea, koska en saanut tehtyä kulmia ihan ideaali paikkoihin. Yksi kulma oli aikamoisessa rinteessä alamäessä, jossa koira pitää välillä pysäyttää, jotta ohjaajan ei tartte tulla kuperkeikkaa alas mäkeä. Hienosti Robban jäljen selvitti vaikka vaikeita paikkoja olikin muutamia.

Syksy tässä kun vielä treenaillaan niin sekä Kalle että Robban alkavat pikkuhiljaa olla valmiita jäljen osalta alokas-luokan kokeisiin.

Huoh..  näiden etelän jälkimaastojen kanssa. Täytyy varmaan joku kerta ajaa pidemmälle, jotta saisi puhtaimilla maastoilla treenattua piikkiä ja kulmia koiruuksilla.

Harri teki kaksi lyhyttä jälkeä Doorikselle. Eka meni ihan hyvin, mutta toinen jälki oli ihan liian vaikeaan maastoon tehty ja oli sellaista kiemuraa ja siksakkia että .. . Seuraavalla kerralla Doorikselle täytyy kyllä tehdä jälki parempaan maastoon ja tehdä siitä suora niin alkaa homma sielläkin sujua.

Kivat treenit kaiken kaikkiaan. Sääli, että nyt alkaa tulla niin pimeetä heti yhdeksän jälkeen joten kauheasti ei siinä ole aikaa enään treenailla kun metsä on jo niin pimeä.

Treenien jälkeen kun juotiin kahvia tuli metsästä ulos sieltä kohtaa missä oli Tiitun ja Robbanin jäljet pariskunta, joka väitti nähneensä siellä metsätiellä koiran kokoisen eläimen, mustan joka juoksi hiekkatiellä ja meni metsään.  Olivat nähneet eläimen juuri siihen aikaan kun oltiin Tiitun kanssa jäljellä. Ensi luultiinkin, että olivat nähneet Tiitun, mutta koska kertoivat, että metsätiellä ei kyllä eläimen kanssa ollut ihmisiä niin eihän se sitten voinut Tiitu olla..  hmm..  arvoitukseksi siis jäi mikä otus siellä metsässä jolkutteli. Oliskohan se sitten ollut se Harrin väittämä karhu ???