Hoffien vuosittaiset mestaruuskokeet on taasen pidetty. Tällä kertaa kokeet järjestettiin Siilinjärvi/Maaninka akselilla Kuopion kupeessa.

Olin ilmoittanut Kallen avoimeen luokkaan, jonne sitten treenikamutkin loppujen lopuksi pääsivät. Ihan nappiin kaikki ei mennyt kokeiden suhteen. Maasto pelitti Kallella hyvin, etenkin jälki vallan mainiosti, mutta muutoin on vielä paljon petrattavaa. Hommia on siis tiedossa esineruudussa ja tottiksessa. Hypyt eritoten täytyy tässä saada kuntoon sillä ne sitten meidän homman loppujen lopuksi tällä kertaa kaatoi.
 
Esittäytyminen (Kalle tuumaa, että tuolla se jälki on .. kyllä mä tiedän)
 
 
Aamulla ensimmäiseksi lähdettiin jäljelle. Saatiin jälki numero yksi, joka oli pikkuisen ajomatkan päässä kisakeskuksessa. Ensin esittäydyttiin tuomarille Kallen kanssa ja sitten katsastettiin jana, joka oli muuten aika hyvässä paikassa.
 
Janalähetys
 
 
Keskellä janaa oli iso risukasa, mutta muutoin janapaikka oli vallan mainio. Tuuli tuli vasemmasta kun lähetin Kallen janalle. Kalle eteni rauhallisesti janalla, kiersi hieman oikealta risukasan (noin metrin päästä janasta), palasi takaisin janalinjalla ja tässä vaiheessa haistoi jo jäljen. Nosti jäljen noin 15 metrin kohdalla ja lähti ajamaan sitä vasemmalle eli vastatuuleen. Lähdin Kallen perään ja kun mitään ei kuulunut tuomarilta jatkettiin matkaa. Mentiin noin 30 metriä jälkeä kun Kalle lähti aika voimakkaasti kaartamaan oikealla. Tässä vaiheessa ajattelin, että ei tässä voi olla noin vahvaa kaarretta tai oikeastaan melkein kulmaa. Pidin hieman liinasta kiinni varmistaakseni sen, että varmasti poika on varma tästä suunnasta. Näytti siltä, että kyllä se Kalle jäljelle on ja näin ollen annoin hieman liinaa ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Taidettiin tästä kohtaa jatkaa matkaa noin 30 metriä niin Kalle ilmaisi ensimmäisen kepin. Jee jippii  . Tästä sitten jatkettiin matkaa, emäntä tosi iloisena ja Kalle varman oloisena kun aika nopeasti tuli se eka keppi. Tasaiseen tahtiin jatkettiin matkaa kunnes tuli kulma oikealla ja nyt mentiin aika mukavasti myötätuulessa takasuoraa. Kallen perässä oli helppo mennä, vauhti oli tasainen ja poika ajoi tosi maavainuisesti jälkeä. Keppejä alkoi nousta kivasti yksi kerrallaan. Takasuoran jälkeen käännyttiin takaisin tielle päin ja noustiin loivaa rinnettä ylöspäin (tuuli oikea sivutuuli) ja tässä otin liinasta enemmän kiinni, jotta vauhtia ei tulisi liikaa ja poika ei lähtisi höntyilemään. Yhdessä kohtaa rinnettä Kalle palasi muutaman metrin takaisin tarkastaakseen maata ja tässä kohtaan annoin pojan tarkkaan haistella paikan, jotta keppejä ei jäisi meiltä huolimattomuuden takia metsään. Keppiä ei löytynyt, joten jatkettiin taasen matkaa. Loppumatka meni yhtä hienosti kuin alkukin ja loppujen lopuksi kaikki 6 keppiä Kalle ilmaisi jäljeltä. Ihanaa..hyvä Kalle-Killeri .
 
Esineruudussa
 
 
Seuraavaksi meillä oli vuorossa esineruutu. Ruutu oli kutakuinkin avoin metsäinen aukea, jossa keskellä oli iso monttu. Tuuli voimakkaasti oikealta ja maastovaihteluita oli ruudussa aikalailla. Lähetin Kallen oikeasta etukulmasta. Ekan lähetyksen ohjaaja sössäsi ja jouduin kutsumaan Kallen takaisin. Toinen lähetys jo parempi, mutta Kalle lähti kuitenkin kaartamaan ruudussa taasen voimakkaasti vasemmalle ja taasen ruudun ulkopuolelle. Kolmannella lähetyksellä siirryin taasen muutamia metrejä oikealle ja lähetin Kallen taasen ruutuun. Taas Kalle kaarsi vasemmalle ja tässä vaiheessa tiesin, että kyllä siellä jossain vasemmalle se yksi esine taitaa olla. Taisi sitten olla tämä kolmas lähetys kun Kalle sai kunnon hajun ja löysi pehmolelun ruudusta. Hieno homma.
Tästä sitten lähetin Kalle ruudun keskiosan oikealta puolelta ruutuun, mutta homma lopahti siihen, että Kalle sai hajun ja näkikin tuomarin eväskorin etulinjan oikean kulman lähettyviltä ja ei enään tämän jälkeen edennyt ruudussa eteenpäin vaan oli sitä mieltä, että tuollahan se esine on ja sinne pitää päästä. Näin vaikeat häiriöitä ei olla kyllä treenattu, joten ilmoitin tuomareilla, että tämä on tässä ja en pakota koiraa turhaan sen enempää. Kalle teki oman osaamistasonsa mukaan hommia, joten turhia oli vaatia sen enempää. Treeniä siis vaan lisää!
 
Kolmentena meillä oli vuorossa tottis. Kentällä meillä oli parina voittajaluokan hakukoira. Kallen valmistelu ja virittäminen tottikseen ei onnistunut niin kuin yleensä sen teemme ja tämä vaikutti jonkin verran koiran tekemiseen ja osaksi myös ohjaajan tekemiseen, jolla oli sitten vaikutus tietysti koiraan.
 
Kalle & henkilöryhmä
 
 
Seuraamisessa Kalle jonkun verran painoi, mutta muuten homma oli hyvinkin Kallelle tyypillistä. Korvakarvat ja turkki hulmuten poika teki seuraamiskaavion ja henkilöryhmän hienosti vaikka ei nyt nyt niin keskittyneessa tilassa ollutkaan. Liikkeestä istuminen ok, liikkeestä maahanmeno hidas ja oli kuulemma ensin ihmtellyt tovin ennekuin oli mennyt maahan. Luoksetulossa tuli kovaa ja pelkäsin että törmää muhun voimalla, pikkasen törmäsikin, mutta ei kauhean pahasti. Liikkeestä seisominen meni ihan plörinäksi.. poika oli kuin ei olisi ikinä liikettä tehnytkään. Jotain tässä vaiheessa tapahtui keskittymiselle, joka ei ollut koiralla eikä myöskään ohjaajalla mikään hyvä. Tästä sitten jatkettiin seuraavaan liikkeeseen, joka oli tasamaanouto. Kallen tasoinen nouto, eli saisi olla nopeampi luoksetulo, tiiviimpi ote jne. Seuraavaksi hyppynoutoon, josta sitten tulikin sellainen hyppy/pomppu takaisin/hyppy takaisin jne..  huoh.. totaalinen black out Kallella. Lähti hyvin käskystä hyppäämään, mutta sitten koko homma karkasi pojan tassuista... auts..  .
 
A-esteellä poika sitten kiersi mennen tullen.. autss.. Eteenmeno, joka Kallella on hallussa karahti isoihin paikallamakuu ämpäräihein. Poika lähti hyvin eteenmenon käskyn saatuaan juoksemaan eteenpäin, mutta kun huomasi isot ämpärit lähtikin niitä kohti.. maahankäskyn saatuaan jäi ihmettelemään koko hommaa ja ämpäreitä.. meni sitten kuitenkin hithaasti maahan. Voihan pojat mikä tottis.. riman alitus kaken kaikkiaan.. tällä kertaa siis näin eli ei tulosta.
Eipä tässä muuta kuin treenit siis jatkukoon Kalle-Killerin kanssa ja kirsut kohti ensi kautta. Onnea vaan vielä kerran Lilille & Herille, jotka nappasivat EK1 koularin
Kiitokset Gipstern poppoolle mukavasta viikonlopupusta ja Erjalle matkaseurasta sekä kuvista......  ensi vuonna sitten taasen joukolla uusi yritys