Niin se vaan on, että vielä pääsee hyvin jäljestämään vaikka ollaan kohta tarkemmin ottaen ensi viikolla jo joulukuussa. No jotain positiivista tässä harmaudessa sentään on. Nyt voisi vaikka kuukauden verran tehdä töitä kahdessa vuorossa. Näin sitä pääsisi välillä valoisaan aikaan koiruuksien kanssa metsään ja tää pimeys, harmaus ja kuraisuus ei pahemmin haittaisi.

Eilen oltiin pitkällä metsälenkillä. Käytiin tutustumassa ja haarukoimassa Sipoon metsiä, missä ollaan muutaman kerran oltu. Nyt tehtiin sitten lenkki syvämmälle joten pakko oli ottaa varmuuden vuoksi kompassi mukaan, ettei ihan hassusti satu ja eksytä. Aika kiva lenkki oli ..  ihanaa välillä kun pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin.  Täytyy ensi viikonloppuna mennä sinne uudestaan ja haarukoida metsän oikeaa puolta, missä ei vielä olla käyty.

Tänään oltiin sitten treenailemassa Veikkolassa jälkeä Erja/Ellin ja Sonjan/Robbanin kanssa. Tein Tiitulle pitkän janan , aika lyhyen jäljen ja loppuun yhden piikin. Aika kivasti meni jana..  vielä tosin tarttee treenata noita pitkiä janoja edelleen. Piikissa päästiin liinasta irti..  vikatikki multa, sillä Tiitun vauhti kiihtyi sataseen ja seuraavasta kepistä menikin laukaten ohi. No käskin tytön takaisin ja takastullessa ilmaisi sitten kepin. Voi,voi ohjaajaa..mikä moka.. tyhmästä päästä kärsii koko kroppa...  muuten Tiitu meni hyvin ja ilmaisi kepit hienosti.

Kalle menossa jäljelle

Kallelle tein pitkän jäljen uuteen paikkaan, jossa en ole ennen ollutkaan. Pikkasen aina jännittää, että mitä siellä metsässä eteen tulee kun ei maastoa tunne entuudestaan. Onneksi tää kohta metsässä oli kuitenkin aika helppokulkuista ja mitään kauheeta ylläreitä ei tullut.  Janalla Kalle meni ok, kumman kaaren teki joka johtui siitä että haistoi mun laittamat jananannat. Otti oikean suunnan vasemmalle, hieman meni jäljen yli, palas takaisin ja sai samalla hajun nannoista. Nannakohta kun oli selvitetty lähdettiin matkaan aika ripeää vauhtia, seuraavaksi alamäki, jossa jouduin aika kovasti jarruttamaan, jotta pysyisin pystyssä liukkaan maaston takia. Jälki jatkui suorahkosti, mentiin ojan yli ja tultiin tiellä. Tässä oli tienylitys, joka oli eka kerta Kallelle..  no ´problems..  poika tarkensi tiellä ja laittoi kirsun vielä enemmän maahan kiinni. Ylitettiin metsätie ongelmitta ja sitten taasen ojan yli metsään, jossa pieni sähärä ja sitten seuraavalla suoralla eka keppi, jonka poika ilmaisi hienosti.  Sitten jatkettiin matkaa. Kulma oikealla meni hyvin. Maasto oli helppoa sammalmetsää ja seuraava keppi, joka oli hieman ylärinteessa ilmaistiin, mutta ei otettu suuhun, Siinä sitten odottelin,  enkä päästänyt Kallee etenemään. Muutaman kerran yritti lähteä, mutta kun ei päässyt alkoi etsimään keppiä jonka sitten ilmaisi suuhun ottamalla. Sitten taasen jatkettiin matkaa..  seuraava keppi ilmaistiin hienosti. Sitten tulikin kulma vasemmalle, meni hyvin. Jatkettiin taasen matkaa ja seuraava kulma taasen vasemmalle. Tämän jälkeisellä suoralla Kalle alkoi kauheasti haistella maata ja tarkasteli kovasti maassa olevia hajuja. Ajattelin, että oonkohan pudottanut tässä kepin, mutta tässä kohtaa olikin selkeästi jonkun elukan jäljet, peuran ehkä.  Tovin tarkasteltuaan Kalle jatkoi oikeaa jälkeä eteenpäin, mutta muutaman metrin kuluttua poikkesi jäljeltä vasemmalla pöheikköön ja alkoi siellä tarkasti haistella maata. Jäin odottamaan, että jatkaako ite matkaa, enkä tässä vaiheessa puuttunut Kallen tekemiseen, koska odotin että itse korjaa ja lähtee taasen jatkamaan jäljestämistä. No näin tapahtuikin ja taasen jatkettiin matkaa. Maasto vietti alaspäin ja Kalle kivasti jäljen päällä jäljesti kun huomasin, että mun merkki oli noin 20 metriä hieman edessä oikealla. Ajattelin, että miten se nyt näin jäljen vieressä menee....  no menihan se siinä sen takia, koska ite olin siitä mennyt. En ollut jättänyt eteeni kulmamerkkiä vaan kulman jälkeen noin 20 metrin päähän jätin merkin ja en tätä enään muistanut. Ei siis pidä ikina katsella merkkejä vaan lukea koiraa. Onneksi en ollut puuttunut Kallen jäljestämiseen vaan olin antanut Kallen hoitaa sen homman minkä osaakin . Kulma oikealle meni hienosti, sitten taasen seuraava kulma vasemmalle ja matka jatkui aika tiiviissä havumetsässä.  Jälki tuli nyt suoraan tietä kohti ja just ennen tietä/ojaa oli kulma taasen oikealla.Kalle taisi mennä noin 1-2 metriä kulman ohi tietä kohti, korjasi ite, kääntyi oikealla ja noin 10 metrin päässä kulman jälkeen oli vika keppi, jonka Kalle ilmaisi hienosti.

Tosi hienosti poika jäljesti, kaikki kulmat 6 kpl ok, yksi oikein erinomainen kulma..  sellainen peltojälkikulma . Tien ylitys erinomainen..  ei tainnut poika edes tietä huomata, kun niin nokka maassa tarkkaavaisena ja keskittyneenä jäljesti. Vika kulma ennen tietä meni myös upeasti.

Siinä se päivä sitten menikin Veikkolan metsissä, mutta mikäs sen kivempaa on kun kivassa porukassa treenaileminen ja metsässä koiruuksien kanssa oleminen ja vielä päivän valolla..  ei valittamista siis