Oltiin perjantaina treenaamassa metsäjälkeä Heidin, Erjan ja Kathriinan kanssa. Tallattiin omille koirillemme jäljet paitsi Heidi ja Erja, jotka tekivät toinen toisilleen jäljet.

Tein Kallelle ekaa kertaa janan. Yep, en ole janaa pahemmin Kallen kanssa ottanut kun olen ensin keskittynyt jäljen tekniikkaan/tarkkuuteen sekä keppien ilmaisuun, joten nyt vasta kun nuo osa-alueet alkavat olemaan kutakuinkin hanskassa on janankin vuoro. Lähdin janalle vaan kävelemään koiran kanssa sen enempää sitä lähettämättä ja hyvinpä tuo jäljen nosti about 4 metrin päästä ja kaiken lisäksi lähti vielä oikeaan suuntaan. Kalle yllättikin tosi positiiviesti ajaen aika hyvin koko ajan jäljen päälla ja kuono ei kauheasti sieltä noussut (tosin metsässä nousee enemmän kuin pellolla johtuen erilaisesta kasvillisuudesta, kivistä sekä oksista). Muutama kulma meni ihan kivasti ja mikä hienointa poika oli tajunnut keppien idean, joten ilmaisi viisi keppiä tosi hienosti. Yhden kepin jätti, ilmaisi sen tosin kun oli jo noin 4 metrin päästä ohittanut, mutta ei kuitenkaan sitä sitten nostanut ja ite en nähnyt missä se oli joten keppi sai jäädä metsään. Jälki oli about alokas-luokan tasoinen muutamalla kulmalla, tosin hieman lyhyempi kuin 500 metriä.

Tiitulle tein aika pitkän suoran jäljen alkuun ja loppuun tuli maastosta johtuen pientä siksakkia sekä sitten lopussa piikki. Pikkasen oli tytsä hektinen... johtuikohan siitä, että olin Kallen jäljen ajanut ensiksi ja Tiitu näki autosta kun lähdimme metsään ja meitin perään kuului kyllä sellaista valitusta, että ei voi erehtyä kuka siellä kertoi, mitä mieltä oli koko hommasta

Tiitu lähti reippaasti hieman vinoon janalla, mutta lähti heti oikeaan suuntaan. Ilmaisi kaikki kepit kyllä, mutta nyt oli taasen havaittavissa sitä aikaisempaa eli tytsä olisi mielellään vaan jatkanut jäljestämistä ilman mitään keppien ilmaisua. Ilmaisut oli kyllä aika huvittavia..  kepin kohdalla kuono kävi nopeasti kepin kohdalla haistamassa sen, sitten tytsä otti metri pari askelia.. pysähtyi katsoi tiiviisti eteenpäin ja ihan kuin olisi miettinyt että kait se nyt sitten on ilmaistava.. kääntyi takaisin ja nokkasi keppiä ja otti sen suuhun. Hupsu Pikku-Myy .. pääasia että ilmaisi kepit. Tosin mun varmaan tarttis olla aika mustavalkoinen ton ilmaisun kanssa ja vaatia se tehdyksi aina samalla tavalla eli keppi suuhun ja siitä vasta saa palkan...  hmm....

Sunnuntaina oltiin Heidin greeneillä ottamassa hiukkasen tottista. Tiitun olin jättänyt kotiin ja Kallen kanssa otettin täyskäännäksiä, paikallaanmakuuta ja hyppyä. Aikas paljon on vielä hommia ton täyskäännöksen kaa... nooohhh... mut eiköhän sekin saada jossakin vaiheessa kuntoon.

Linkki Kallen tottisteluun

Oltiin sitten tänään Tiitun kanssa lääkärissä.  Mitään sen ihmeellisempää ei löytynyt, Ortopdinen tutkimus normaali. Neurologinen tutkimus normaali. Ainoa mitä löytyi oli Tiitun lyhyt etuaskel, jotenkin töpöttää mennä niillä.. tosin sitten voi olla tälle koiralle ihan normaalia sanoi lekuri. Taka-askel normaali ja ihan hyvä.

Nyt lähdetään sitten Tiitun kohdalla tekemään peruslenkkiä ja nostamaan peruskuntoa. Jos oireet palaavat niin sitten on kuvaamisen paikka edessä.

Kun tultiin Aistista niin Tiitu juoksi välieteiseen..  hyppäsi vauhdissa kahdelle jalalle samalla kun etujaloilla räväytti välioven auki, juoksi laukaten sisään ja hyppäsi muristen Kallen päälle. Juoksi vielä kämpän ympäri ja jäi seisomaan muutaman metrin päähän silmät iloisina ja häntä heiluen...  että silleen..  ei voi koira ainakaan kauhean kipeä olla kun tollasia tekee. Tietysti tosi mahtavaa jos tästä pelkällä säikähdyksellä päästiin.