Vuosi on vaihtunut ja nyt siis todella mennään jo vuotta 2016. Voihan apua miten vuodet vieriikin kovaa vauhtia.

Vuosi 2015 meni yhtä nopeaan kuin edelliset. Vuoden kohokohtia oli tietysti Javan meille saapuminen, Saksan reissut, Tervis ja kesäloma. Käväisin kahteen otteeseen Saksassa. Ensin kesäkuussa kun käytiin hakemassa Sonjalla pieni blondi poika von Reetin kennelistä. Matka taittui ensin Ruotsin läpi autolla huristen ja sitten paluu laivalla suoraan Vuosaareen satamaan. Laivalla olikin hyvin aikaa tutustua pieneen mieheen, joka olikin koko matkan ajan reipas ja rohkea poika. Siina sitä onkin nyt sitten Sonjalla työmaata :-).

Toinen Saksan reissu oli sitten hoffien IPO-mestikset Saksassa lokakuun alussa. Voi että olikin kiva ja muistorikas reissu. Mahtava ilma ja hienoja koiria, joten ei muuta kuin uusiksi sama reissu myös ensi vuonna. Silloin varmaan nähdään vieläkin enemmän Javan sukulaisia kuin vuonna 2015. Bara täti nimittäin tuli toiseksi ja Javan mummun eli Lukan veli kolmanneksi. Ei huono suku ollenkaan :-).  Kiitoksia vaan matkakamut hyvästä reissusta.

Turistit Saksassa!

Pikkuinen Java-vauva ja Killerin tassu!

Java tuli meille muutama viikko ennen kesälomien alkamista. Koko loppukesä saatiinkin sitten tutustua toisimme rauhassa. Pikku merkkivärinen tytteli on ihmisrakas, kova kuitenkin vahtimaan ( nyt 8kk) ja tykkää leikkiä kepeillä, palloilla ja on myös aika ahne. Eli kaikki palikat kohdallaan harrastusta ajatellen. Yksi asia mistä myös tykkään on Javan aivan mahdottoman hyvä motoriikka. Pienenä pentuna liikkeet olivat jo niin varmat ja nopeat, että ohjaajalla on kova työ pysyä perässä :-). Tytöllä on myös nopea oppimaan asioita eli välkky ipana ja todella nauttii kaikesta tekemisestä kybällä :-).

Tiitu täyttää 4kk:n kuluttaa 13-vuotta. Mummeli komentaa ipanaa ja Kallea vielä tomerana. Välillä tehdään vain pissalenkkejä kun mummelin luita kolottaa, mutta sitten välillä mummeli on oikein pirteä ja silloin tehdäänkin heti pitempiä lenkkejä. Tiitu toimii terapiakoirana ja lähtee innolla aina mukaan kun mennään katsomaan anoppia, joka istuu rullatuolissa.

Tiitu ja Kalle kesällä 2015!

Kalle Killeri meidän iloinen paappara hönöttää kuin ennenkin. Hieman on maltillisempi kuin nuorena ja nyt todella jopa remmilenkeistä Kallen kanssa nauttii. Ei siihen mennyt kuin 10 vuotta heh heh..  ihana äitin poika ja on Javan idoli :-).

Tiitu 12-vuotis poseerauskuva

Tiitu ja esineruutu

Kalle raahaa emäntää etulinjalle

Kalle 9-vee ja ruutuhommat vielä pelittää

Onnea syntymäpäivän kunniaksi myös kaikille vielä elossa oleville Weeläisille eli Wallulle ja Nooralle. Köpötellään me vielä tovi ja nautitaan elämästä toivottaa Tiitu ja muu perhe!

Aika ja vuodet vierii ja koiruudet ovat jääneet eläkkeelle harrastuspuolelta. Ensin Tiitu ja nyt sitten Kalle-Killeri. Kallen kanssa ollaan otettu silloin tällöin mielenterveysjälkeä ja oltiinpa tuossa hajutunnistekurssillakin. Sitten poika loukkasi takajalan varpaan ja kynnen, joita on sitten paranneltu viime vuoden marraskuusta lähtien. Kynsi poistettiin ja sitten poika joutui saikulle moneksi viikoksi. Jotain positiivista jos tästä ajasta hakee niin ainoa taitaa olla se, että omistaja oppi tekemään aika hyvin tassusiteen.

Kalle ja Tiitu Kivikossa ja Kallella tassuteipattuna!

Tiitu mummeli oli oikein pirtsakka kun saatiin tänne etelään lunta ja pakkasta. Tehtiin mummelin kanssa aika pitkiäkin lenkkejä Kallen ollessa saikulla. Nyt sitten kun lumet on sulaneet ja tässä oli samoihin aikoihin sadetta ja matalapainetta alkoi mummelilla selvästi vanhat luut kolottaa. Nyt ollaan otettu aina sitten hissukseen lenkkejä jos näyttää siltä, että mummelia kolottaa. Sitten kun näyttää hyvältä kunto tehdään pitempiä lenkkejä.

Tiitu nauttii talvesta ja lumesta!

Sain muutamia kuviakin otettuja kun lunta oli maassa ja muutamia nyt kun oli oikein hieno ilma.

Tiitu ja heinäpelto!

Kalle maalaispoika!

Huh hellettä....  nyt tosiaan voi sanoa, että huh, huh... hellettä.

Tässä voikin vielä lauleskella Mamban biisiä " Vielä on kesää jäljelle" lal, lal......  sillä tosiaan vielä saadaan nauttia lämmöstä ja auringosta. Kesäkuu oli sateinen, märkä ja viileä, mutta sitten heinäkuun alussa alkoi lämmin kausi ja sitä onkin sitten riittänyt. Hellettä on ollut enemmän ja vähemmän. Välillä on niin tukalaa ollut etenkin yöyllä, että alakertaan on ollut pakko siirtyä nukkumaan. No me ihmiset kyllä pärjätään, mutta meidän karvalapset niillä on tukala ollut. Lenkkeilyut on jätetty niin myöhäiseen kun mahdollista ja yritetty pitää kämppää niin viielänä kun se on ollut mahdollista.

Kesäloma tosiaan on ohi ja työt aloitettu. Kesälomalla käytiin festareille Himoksella, Ruotsissa Jaanan ja Annikan kanssa hoffien erkkarissa ja sitten loman lopussa oli vielä hoffien päänäyttely ja toko Terviksellä.

Näyttelypäivä sekä sunnuntainen tokopäivä oli tukalan helteisiä, kuinkas muuten :-). Onneksi meillä oli varattu mökki Tervaniemestä ja mikä ihanampaaa niin mökeissä oli ilmastointi.

Olin ilmoittanut sekä Tiitun että Kallen veteraaniluokkaan, mutta perjantaina Tiitun häntä roikkui ihmeellisesti. Mummeli ei nostanut sitä normaaalisti ja sama homma oli myös lauantaina, joten mummeli jäi sitten isännän kanssa kotiin. Nyt häntä on ihan ok eli ilmeisesti ei mitään sitten sen pahempaa. Onneksi näin :-)

Kallen kanssa sitten juostiin lauantaina näytelmissä ja sitten sunnuntaina tokoiltiin. Näyttelyssä ei meillä ollut mitään odotuksia ja saatiinkiin EH. Kallen arvostelussa luki, että rauhallinen käytös, joka tietysti totta onkin kun ollaan yksittäisessä arvostelussa :-). Mainintaa tuli myös siitä, että pitäisi olla urosmaisempi ja turkki liehuu häiritsevästi. Sellaista tällä kertaa.Onneksi sitten meillä oli se ilmastoitu mökki ja sain Killerin mökkiin jäähdyttelemään heti oman suorituksen jälkeen. Loppuhuipennuksessa sain sitten kasvattajaryhmässä esittää Väneä, Väneä olikin oikein mukava esittää ja juoksi tosi kivasti vieraan ihmisen kanssa. Gipstern ryhmä tulikin sitten kasvattajaryhmässä toiseksi, jee hienoa...

Kalle missikisoissa (kuva K.Tilli) !

Tokopäivänä meille haasteellinen osuus oli siinä alussa. Kun vain saan Kallen focuksen tekemiseen niin siinä häipyy pojan mielestä kaikki muu ja tekee kyllä mammalle hommia sata lasissa. Mutta sitten jos joku urkki tulee lähelle pörisemään niin siinä onkin sitten vähän hommaa saada poika takaisin oikeaan vireeseen. Muutata urkki siinä pörisi ennen luoksepäästävyys osuutta ja siinä menikin sitten tovi ennenkuin sain Kallen takasin vireeseen. Luoksepäästävyys meni hyvin siinä ei mitään, mutta kun mentiin paikallemakuuseen niin siinä äijä oli sitä mieltä, että tää onkin näyttelyä eikä tottista ja jouduin pikkasen poikaa muistuttamaan. Sen verran oli väärässä vireessä kuitenkin, että jouduin antaa kaksoiskäskyt maahanmentäessä ja perusasentoon tulossa. Itse paikallamakuu sujui hienosti ja :-).'

Seuraaminen (kuva LiLi)

Liikesuoritukset meni kutakuinkin ok, paitsi seisominen ja hyppy, jossa Kallelle tuli ns. "aivopierut". Seisomisessa pysähtyi ja jäi seisomaan mutta sitten kun käännyin lähti mun perään. Tästä nolla ja sitten toinen nolla tuli hypyssä, jossa kolmoiskäsky ja kaikkea muutakin sähläämistä. Tuomari kuitenkin tykkäsi Kallen asenteesta ja antoi meille yhteisvaikutelmasta täyden kympin, joka tietysti lämmitti mieltä. Kakkostulos tuli ja hieman jäi harmittamaan nollat, mutta näin tällä kertaa. Me sitten reenaillaan niitä kahta aivopierua Kallen kanssa ja katsotaan jos sitä ensi vuonna sitten otetaan uusiksi. Jos vaan paappara kunnossa pysyy niin mikä ettei :-)

Juokseminen ja poika on aikas innokas ( kuva LiLi)

Vitsit kun on kivaa - nyt mopo vähän keulii :-) (kuva LiLi)

Luoksetulo ( kuva K.Tilli)

Nyt sitten seuraavaksi odotammekin Hoffien mestiksiä, jonne on aikomus mennä turistiksi.Muuten sitten lenkkeillään ja käydään välillä tekemässä mielenterveysjälkeä tai tehdään muuta kivaa :-).

Tiitu, meidän topakka Pikku-Myy on hyvässä kunnossa ikäänsä nähden. Kallen kanssa yhdessä vielä lenkkeillään monastikin. Tosin välillä mummeli jää poikien kanssa kotiin jos ei halua lähteä ulos. Tiitu nimittäin kyllä kertoo jos ei halua lähteä lenkille. Mummeli yksinkertaisesti ei vaan lähde mukaan vaikka sitä kuinka kutsuisi mukaan ulos remmit kädessä. Sitten kun tytteli tosiaan haluaa lähteä niin sitä ei voi olla kyllä huomaatta, koska mummeli tällöin istuu valmiina oven edessä odottamassa ilmeellä, että muahan ette jätä ;-).

Onnea kaikille elossa oleville 11-vuotis synttärisankareille ja oikein ihanaa kevättä ja kesää!

Kaunis, kuumaverinen, mutta niin sydämellinen äitin hönö-poika Kalle ihanainen täyttää huomenna 27.1. kahdeksan vuotta. Pikkuriikkisen on herra poika saanut harmaata kuonoon, muutoin ei sitten ikä pojassa näy. Hönöttää yhtä samanlailla kuin aikaisemminkin, iloitsee sydämensä kyllyydestä samoista asioista kuin ennenkin. Kuumenee myös sanoista asioista kuin ennenkin, tosin jonkin verran maltillisempi on se täytyy myöntää, kuumenee, mutta ehkä ei ihan niinkuin nuorempana.

Oikein ihanaa synttäriä tuulitukalle halauksin kera toivottaa koko meidän perhe!

Ihanat synttäritoivotukset myös kaikille muille Gipstern Geeläisille, jotka kaikki muuten ovat vielä elossa :-)

Onneksi sentään ollaan menossa kohti valoa, valoa.....

Syksyllä ollaan käyty pellolla Kallen kanssa niin paljon kuin mahdollista. Enemmänkin olisi pitänyt, mutta hyvä, että edes tämänkin verran. Kiitos Merjalle kovasti treeniseurasta ja pelloista. Katsotaan päästäänkö vielä pelloille tämän vuoden puolella. Riippuu ihan koska saadaan sitä lunta maan pinnalle.Tiitu on viettänyt mukavia veteraanipäiviä ollen joskus mukana pelloilla ja joskus sitten on Tiitukka jäänyt kotiin pitämään isännälle seuraa.

Tässä muutamia kesän ja syksyn muistoja!

Kallen kanssa nuuskuttelemassa!

Tiitu Maantiekylän maisemissa!

Kallen hoffihepuli!