Elämistä, olemista ja harrastamista kahden merkkari hovawartin kanssa.
Ei uskoisi, että siitä on jo kuutisen vuotta kun pikku-äijä muutti tänne etelään. Aika on rientänyt hurjaa vauhtia ja Kalle-Killeristäkin alkaa hieman huomata jo aikuisen ja seesteisen houvardin piirteitä 
!
Oikein ihania hurttapäiviä ja valtavan mukavaa synttäripäivää kaikille Geelaisillä toivottaa Kalle-Killeri ja kotiväki!
Koppodi, koppopdi - Kallen talvileikit
Ikä kun ei näytä Geeläisiä pahemmin vaivaavan vaan pikemminkin päinvastoin niin tsemppiä myös kaikille kisaaville hulmutukille vuodelle 2012!
No niin, sitten se kauan odotettu lumi vihdoin ja viimein satoi myös tänne etelään.
Ihan mukavaahan tuo lumi on ja koiruudet tykkäävät siitä kun saavat temmeltää ja pyöriä lumihangessa. Lumi tuo myös valoa ja koiruudet pysyvät puhtaana. Monta hyvää asiaa siis, mutta siitä huolimatta olisin voinut olla ilman lunta koko tämän talven.
Tiitu kepin perään lähdössä!
Viime kahden vuoden ennätyslumisten talvien jälkeen meikäläisen muistoihin on aika hyvin jäänyt muutamia seikkoja, joidenka takia olisin voinut vaikka koko tämän talven elää ilman tätä valkoista kylmää asiaa. Se, että metsiin ei enään päässyt lenkille ja muutenkin liikkuminen oli hankalaa kun kaikki ns. polut ne olivat joko hyvin kapeita tai niitä ei ollut ollenkaan. Periaatteessa kaikki liikkuminen oli siis koiran kanssa tehtävä melkein remmissä. Täytyy tunnustaa, että kyllä ahdisti ja ahdistaa jos en pääse koiruuksien kanssa metsään ja koirat joutuvat viikkotolkulla roikkumaan remmin päässä 
!
Kanta-astuja (Tiitu on mahdottoman hyvä seisomaan takajaloilla ja sen kyllä huomaa)
Tänään lähdettiin lenxulle Maantiekylään ja samalla reissulla testailtiin uutta kameraa. Tosin mitään hyviä kuvia ei saatu aikaiseksi kun valoa ei ollut tarpeeksi ja lumi imi kaiken valon, mutta koiruuksilla oli ainakin tosi mukavaa 
Kalle ja minä!
Kallen takatassut !
Tämä päivä menikin sitten melkein kokonaan Helsingin messukeskuksessa. Tiitu oli ilmoitettu messariin vet-luokkaan ja ennen kuin kehään päästiin oltiin istuttu jo aika tovi ja odoteltu omaa vuoroa.
Ehkä sitten kannatti odottaa sillä Tiitu-Tikru sai ensin erin ja sitten päästiin juoksemaan PN-kehässä. Kaiken kukkuraksi Tiitu vielä voitti nartut ja sai kotiin tuliaisiksi tittelinkin HeW-2011 tai miten se sitten kirjoitetaankin. Johan oli taasen oikea yllätyksen yllätys 
.
Lämpimät onnittelut halauksin kera vielä Ninalle & Bastille, jotka voittivat koko näyttelyn, jee, jee..
Tiitulla on ollut kyllä aikamoinen näytelmä vuosi en voi kyllä muuta sanoa. Nyt sitten suuntaamme Tiitun kanssa kirsut kohti tokon kiemuroita ja yritämme saada sillä saralla jotakin aikaiseksi.
Nimittäin käydä päivittämässä pikkasen ees jotakin täällä blogissa ! Löysin ihan kivan valmiin ja ilmaisen pohjankin aika helposti, joten vanha pohja kesäisin kukkasin poistui takavasemmalle tässä samalla. Hei, hei.. kukkaset .. nähdään sitten taasen keväällä .
Tylsyyden tylsistymää on ollut muutama kuukausi ja siksi ei ole tullut tänne mitään kirjoiteltuakaan. Treenitaukoa on ollut parisen kuukautta kun Kalle loukkasi syvän olkalihaksen metsässä ja poika on ollut toipilaana tämän kaksi kuukautta. Kaksi kuukautta pääosin remmilenkkiä arghhh... meikäläisen koirat kun on melkein aina vapaana ja metsässä käydään melkein joka päivä niin tuskaista on ollut nämä kaksi kuukautta. Pidä sitten vielä poikaa remmissä, joka ei oikein ole siihen tottunut ja kun virtaa jossain vaiheessa alkoi olemaan aika tavalla niin homma oli vieläkin tuskaisempaa.
Onneksi nyt on päästy aloittamaan pikkuhiljaa normiliikunta, jee, jee.. Muutaman kerran ollaan otettu tottistakin ihan vain nannalla, jotta poika pysyisi jonkin verran pöksyissään.
Tiitun kanssa ollaan otettu muutamaan otteeseen tokoa, muutoin kyllä ei sitten olla mitään treenailtu. Nyt sitten tosin alkaa hallitokot Tiitulla ja joulukuussa Kallellakin alkaa tottistelut hallissa.
Tiitun olen ilmoittanut messariin launtaina.Toivottavasti messari ei ihan tupaten täynnä ole ja koiruuksilla olisi edes kohtalaisesti tilaa odotella omaa vuoroaan.
Kalle ja minä
Näin se syksy alkaa pikkuhiljaa olla takana ja varmaan kohta saadaan sitä luntakin. Tosin mulle kelpaisi kyllä vielä jonkin aikaa lumeton maa. Jospa sitä vielä tämän vuoden puolella pääsisi ottamaan jälkeä vielä Killerin kanssa. Viimeksi ollaan jäljellä oltu ennen pojan saikkua eli kaksi kuukautta sitten. Saas nähdä onko pojan päähän ja oikein syvälle sinne muistiin menneet kaikki opitut asiat toipilas aikana. Toivossa on hyvä elää !
Niinpäs niin.. illat pimenee ain avaan nopeammin ja nopeammin. Puut alkavat pikkuhiljaa kellastua täällä etelässäkin ja vettä on tullut harva se päivä. Onneksi viikonloppuna oli mukavat ilmat pitkästä aikaa ja vielä tänäänkin ilma oli tosi hieno.
Niin hieno ja lämmin oli, että törmättiin tänään kyyhyn .. kääk.. onneksi sitten kuitenkaan ei saanut Kallea kuonoon pistettya, mutta lähellä oli, hui, hui....
Oltiin muutama viikko sitten Kalle-Killerin kanssa hoffien mestiksissä Haminassa. Eka kertaa voi-luokassa ja ihan ei nyt nappiin kaikki mennyt, sillä jäljeltä saatiin vain kolme keppiä. Yritystä meillä kyllä oli sekä ohjaajalla että koiralla, mutta kun ei niin ei. Peuran/hirven jäljet olivat aivan liian haasteelliset meidän Pikku-Kallelle ja niinpä löysimme itsemme elukoiden jäljiltä kahden kepin jälkeen kerta toisensa jälkeen. Puoli tuntia kun töitä tehtin sain Kallen nostamaan jäljen takalinjalta ja löydettiin sieltä sitten vielä se kolmas keppi. Tässä vaiheessa oltiin oltu jo about 50 min jäljellä, joten lopetettiin homma siihen vielä kun tiesin missä olin ja tie oli siinä ihan lähellä.
Noin puolen kilometrin päässä oli auto ja sinne päästyämme Sonja jo soitteli, että missä ihmeessä te oikein ootte.Ajettiin sitten Kallen kanssa esineruutupaikalla ja eipä siellä montaa onnistunutta voi-luokan jälkikoiraa ollut. Jotkut olivat janan jälkeen lähteneet harhoille, muutama löytänyt muutamia keppejä ja vain yksi koirakko oli nostanut 6 keppiä ja Annikan Veeti 5 keppiä. Taisi vielä olla sitten yksi koirakko joka oli nostanut 4 keppiä. Aika haasteelliset olivat jäljet kuten meille alussa kerrottiin ja en voi väittää kyllä, että helppoja olisivat olleet.
Kallen kanssa jätettiin homma sitten siihen ja siirryttiin turistiluokkaan katsomaan muiden suorituksia.
Kallen keppileikit
Päivän päätteeksi kun tulokset saatiin ja kisan voittajat oli palkittu lähdetiin Gipstern porukalla mökille viettämään mukavaa iltaa. Kiitokset vaan Team Spirit poppoolle ja eiköhän taas ensi vuonna oteta uusiksi.
Onnea vielä kaikille kisoissa pärjänneille ja etenkin tietty Gipstern koirakoille eli Aijalle/Ginille PK-mestaruudesta ja Pialla/Hexulle HK2:sta!
Kokeita ei Kallen kanssa tänä vuonna enään ole tiedossa ja nyt sitten keskitytään jälkitreeneihin uudella innolla ja uusilla kuvioilla. Periksi ei annetan vaan etiäpäin mennään sanoi mummu lumessa !
Viime viikolla on tullut treenattua Kallen kanssa tottista ja jälkeä. Pariin otteeseen ollaan törmäilty hirvikärpäsiin eli syksy on siis tullut. Viime jälkitreeneissä päästiin sitten treenailemaan myös elukan jälkeä. Mitä todennäköisemmin peura oli juossut jäljen yli muutaman kerran ja kyllä Kalle niitä lähti tsekkaamaan eli saapas nähdä miten sitten kokeissa käy jos hirven tai peuran jälki tulee vastaan.
Vielä viikko treenailuja ja sitten poika saakin jäädä tylsistyttämään itseään mestiksiä varten. Toivottavasti saadaan hoffien mestiksissä nauttia kuulakkaasta ja kirpeästä syyssäästä ilman sen suurempiä sateita.
Karvaiset kaverit auttaa tietsikka hommissa
Tiitun kanssa oltiin Let´s Go näytelmissä sunnuntaina. Hoffeja oli hiukan yli kolmekymmentä ilmoitettu ja Tiitun kanssa oltiin totuttuun tapaan ihan viimeisenä kehässä. Jonkin verran odottelua tuli ennen kehään pääsyä, mutta onneksi aurinko paistoi ja ilma oli aivan valtavan hieno. Tytteli näytelmöi tällä kertaa hienosti itsensä VET ERI 1 SA PN 4: ja sitten vielä kaupan päälle Tiitu oli VET ROP.
Tänään oltiin Tiitukan kanssa Tervakosken KV-näyttelyssä ja ylläri pylläri päivä oli tänäänkin näyttelyn osalta sillä Tiitu oli loppujen lopuksi VET ERI I PN1 VSP ROP-VET ja sai sitten vielä sen viimeisen sertinkin. Näin ollen Tiitusta tulle sitten myös FI MVA. Tyttö se vaan paranee vanhetessaan eikä ikä ainakaan näy liikkeissä vaikka kuono harmaa jo onkin. Tosin Tiitu on ollut harmaa kuonosta jo 4 vuotiaasta asti ja on näyttänyt "tätimäiseltä" jo monta vuotta !
Olen Tiitun ilmoittanut muutamaan syksyn näyttelyyn, mutta saas nyt nähdä jaksaako niihin lähteä. Jos aurinko paistaa ja ei ole muuta tekemistä niin voihan sitä käydä kehässä pyörähtämässä !
Tiitu ja pokaalit
Kiitos vielä Sonjalla ja Robbanille kun jaksoitte olla ryhmäkehiin asti Tervikselle. Ryhmäkehässä saatiin sitten vaan juosta kerran ympäri ja kiiitos!
Vuoden 2011 Tervis takana ja tuttuun totuttuun tapaan naama punottaa aika tavalla. Ilman haltijat suosivat aika mukavasti tämän vuotista Tervistä jälleen kerran ja viikonlopun ajan saatiin nauttia aika mukavasta säästä.
Lauantaina tokoiltiin Tiitun kanssa avoimessa luokassa. Treenaaminen on ollut mitä on ollut helteiden takia ja vielä viikolla ennen kokeita Tiitu sai jonkun rippanataudin ja treenamiset jäivät vieläkin vähemmälle. Tulokseksi saatiin kohtalainen II tulos 147,5 pisteellä. Nouto meni nollille ja luoksetulon 5 pudottivat pisteet alle I-tuloksen argh.. mutta vaikka yksilötulos ei nyt ykkönen ollutkaan niin joukkueemme pärjäsi mainiosti tullen joukkuekilpailussa toiselle sijalle. Vallan hienoa, hyvä, hyvä Revanssi joukkue 
.
Seuraaminen 8!
!
. Kallen jouduin siis jättämään kotiin ja lepäilemään iskän kanssa kun sitten Tiitun kanssa loppujen lopuksi päästiin matkalle.). Saatiin ERI ja sitten taasen odoteltiin kunnes alkoi kilpailuluokka. Ihme ja kumma saatiin jäädä kehään aina vaan juoksemaan kun muita narttuja putosi pois. Loppujen lopuksi sitten Tiitun voitti koko vetskujen narttu luokan jee ja jippii, johan oli aikamoinen ylläri, pylläri!!!
Kesän aikana ollaan Tiitun kanssa käyty muutama näytelmäkin. Tänään oltiin Tuomarinkartanon KV-näyttelyissä ja muutama viikko sitten oltiin Tuusulassa. Yhteinen tekijä kaikissa tämän kesän koiratapahtumissa on ollut hillitön helle. Tänään aamulla ilma vaikutti lupaavalta, mutta tulihan se helle sieltä sitten kuitenkin.
Tiitu auringossa
Tuusulassa muutama viikko sitten Tiitu oli VET PN2 ja sai olikos se kuudes vai seitsemännen vara-sertin. Tuomarina Tuusulassa oli Lenni Finne. En kyllä muista olenko koskaan ollut niin hirveän kuumassa helteessä kun Tuusulassa oltiin. Onneksi olin kuitenkin varautunut helteeseen isolla hoffi yhdistyksen sateenvarjolla, jonka alla aika hyvin mahduttiin kaikki kolme eli Tiitu, minä ja Tuire. Tiitu kiittää Tuirea seurasta ja ei muuta kuin mukaan vaan seuraavan kerran!
Tuusulan arvostelu:
- Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto, oikeanlinjainen pää, joka on hieman kapea nartun pää. Miellyttävä ilme. Riittävä kaula, hyvä eturinta ja rintakehä. Tasapainoiset riittävät kulmaukset, oikea askelpituus, melko löysä edestä.
Tänään Tuomarinkartanossa tuomarina oli Soile Bister ja kotiin tuomiseksi saimme harmaan nauhan eli hylkytuomion . Hylky tuli Tiitun hännän päässä olevasta niksistä. Hännän päästä on tullut aikaisemminkin vain huomautus arvosteluun, mutta tänään siis nyt näin. Muuten saimme ihan ok arvostelun ja Bister suositteli hännän kuvaamista, että ei tarvitsisi tulevaisuudessa hylkyä ottaa vastaan hännän pään takia.
Arvostelu ohessa:
- Hyvin kaunis ja tasapainoinen feminiininen narttu, jolla erinomainen ylälinja. Hyvä luusto. Riittävän kaunis pää. Erinomaiset raajat. Eturinta voisi olla täyttyneempi ja rintakehä pidempi. Kaunis karva ja hyvät värimerkit. Hyvä asentoinen häntä, jonka päässä nikamaniksi, josta ei ole eläinlääkärin todistusta. Kauniit sivuliikkeet. Voisi olla edestä yhdensuuntaisempi.
Tänään Niinan Basti oli ROP ja sai cacibin ja näin ollen Bastista tulee myös inttivalio. Hurjan paljon onnea Niinalla ja Bastille uudesta tittelistä !
Nyt sitten kirsut kohti Tervakosken tokoa ja näyttelyä !
Vuosittainen Laitilan leiri on taasen takana ja muutama työpäiväkin on tässä jo keretty tehdä.
Päästiin leirille lähtemään loppuviikosta eli Laitilassa oltiin tiistai iltana. Muutaman tunti meni telttaa pystyttäessä ja tavaroita laittaessa. Onneksi ei ollut kauhea helle kun päästiin leirille ja koirat pystyi hyvin odottamaan autossa kunnes teltat oli pystyssä.
Tänä vuonna oltiin metsäjälkiryhmässä, jota veti Juonolaisen Kaisa. Meillä olikin aika sikamagee ja aikas iloluontoinen ryhmä tänä vuonna .
Kallella saatiin tehtyä mukavasti juuri sellaisia treenejä, joita just tarvitttiinkin. Ekana päivänä otettiin piikkejä. Piikit meni kohtalaisen hyvin ja muutama oikein hyvin. Jana ei mennyt niin hyvin, mutta motivoituneesti Kalle kuitenkin janalla toimi. Tokana päivänä otettiin sitten pelkkiä janoja mielikuvilla. Hyvät janatreenit olikin ja saatiin Kallelle lisää itsevarnuutta ja osaamista janatekniikkaan, jee !
Kallea naurattaa !
Kolmentena päivänä Kallelle tai pitäisikö sanoa ohjaajalle tehtiin perusjana ja sitten sellainen siksak jälki. Ite olen sellainen suoranlinjan tekijä ja en yleensä tee kiemuraisia jälkiä, joten treeni olikin sitten tosi paikallaan ohjaajalle. Kalle suoriutui jäljestä aivan moitteettomasti. Janalla otti takajäljen, mutta korjasi sen hyvin. Viimeisen eli 7:n kepin ilmaisi, mutta minä en tajunnut että ko. keppi oli jälkikeppi, joten siinä pikkasen sählättiin, mutta muuten homma toimikin hienosti.
Hyvin Kalle jaksoi kuumasta helteestä huolimatta tehdä hyvää työtä jäljellä kaikkina päivinä. Kallen perässä on aika mukava ja helppo mennä, koska on tarkka poika ja helppolukuisena huomaan heti koska poika on ilmaisemassa keppiä. Kaikki treenit kolmen päivän aikana olivat tosi hyviä Kallelle ja minulle ja saatiin taas rutkasti lisää oppia sinne voi-luokkaan.
Kiitos Kaisalle hyvistä treeneistä ja iso kiitos myös kaikille mukaville treeniryhmäläisille !
Nyt vielä kun jaksaa yhden päivän paiskia töitä niin sitten alkaa LOMA, jee!
Vuosi sitten päätettiin tutun porukan kanssa, että lähdetään porukalla Pärnuseen minilomalle. Samaan reissuun sisällytettiin sitten myös Pärnun KV-näyttely, joka tänä vuonna oli kuukautta aikaisemmin kuin edellisinä vuosina.
lisää arkkitehtuuria
Paluumatkalla satamassa
Hei, hei .. Tallinna!
Kiitoksia Tuire, Tuija & Tino sekä Tuija & Jari mahtavasta matkaseurasta !!
Kolmen vuoden tauon jälkeen päästiin Tiitun kanssa tokokehiin. Vaatimattomasti aloitettiin Tokon joukkue SM:stä tokoilut !
Koetottumattomuutta oli sekä ohjaajalla että koiralla, muutoin meni aika mukavasti. Olisi tietysti voinut hiemän vähemmän hellettä olla, mutta minkäs teet. Tiitulla helle näkyi esim. kapulan luovutuksessa, jossa seisoi sekä osassa perusasentoja seisoi myös. Erittäin tyytyväinen olin Tiitun paikallamakuuseen, jota tosiaan ei olla päästy treenailemaan ryhmässä saatikka sitten otettu siihen häiriöitä. Kokeissa Tiitun vieressä oleva bordercollie päätti nousta makuulta ja mennä Tiitua haastamaan. Onneksi tuomari oli tosi fiksu ja ajan tasalla oleva ja sai bc:n pois Tiitun luota lähestymällä hieman koiria ja rykäisemällä. Tiitu on aika lunkki muiden koirien kanssa ja ilman äippää ei kyllä tee mitään tyhmyyksiä. Tosin en sitten tiedä jos homma olisi mennyt pidemmälle, mitä siinä olisi sitten tapahtunut. Tuskinpa Tiitu vanhempana olisi antanut kenenkään tulla päälle.
10 saatiin paikallamakuusta ja kun kuulin liikkeen jälkeen mitä oli tapahtunut olin tosiaan aika helpottunut. Kaikista liikkeistä saatiin kerättyä pisteitä eli mikään ei mennyt nollille. Lopputulos taisi olla jotakin 143 tai sinne päin.
Päivä oli tosiaan sikakuuma ja teltalle ei voinut jäädä kokeen jälkeen missään nimessä, sillä sinne ei päässyt tuulen vire ja tuntui, että happi olisi loppunut jos sinne olisi jäänyt. Lähdettiin sitten porukan kanssa koiria uittamaan, joka oli tosi viisas päätös. Tiitu nautti ja selvästi olo parantui uimisen jälkeen. Kiitos vielä Epulle kahvista ja Marcolle jätskistä sekä tietty Ninalle joukkuejohtajalle päivästä.
Tervakoskelle sitten revanssia kokeilemaan
Saimme sitten kuitenkin kolmannelta varasijalta paikan Lohjan jälkikokeisiin.
Aamulla kokeet alkoivat jäljellä, sitten oli vuorossa esineruutu ja päivän lopuksi tottis. Saimme Kallen kanssa numeron 8, joka oli toiseksi viimeinen koirakko. Odottelua siis riitti ennen kuin pääsimme jäljelle. Jälki nro 8 oli niin sanotun ykköskokoontumisen vieressä, johon sitten ajoimme takaisin kun muut edellä olevat olivat lähteneet omille jäjilleen.
Seuraamissuora
Janalla Kalle eteni hyvin ja nosti jäljen hiukan ennen viimeistä janamerkkiä. Kaarsi sitten hiukan takaisinpäin ja lähti jäljestämään. Ennen tätä kyllä nosti koipea noin keskivaiheella janaa arghh..
Viikonloppu vietettiin Kallen kanssa Inkoossa peltojäljen merkeissä. Rankan työviikon jälkeen ja työntäyteisen viikonlopun jälkeen onkin nyt aikas väsy, mutta kaikesta väsymyksestä huolimatta viikonloppu oli kannattava ja uusia vinkkejä ja oppeja saatiin taasen kotiin tuotavaksi !
Nyt tarkkana!
Kallella on otettu peltoa viimeksi vuosi sitten ja silloinkin homma meni aikas pyllylleen. Vuoden jälkeen onkin sitten aina mielenkiintoista lähteä pellolle. Lauantaina otettiin kaksi jälkeä ja kummatkin meni Kallella aivan sika hyvin. Niin hyvin, että meinasin ihan pyllylleen lentää
Ohjaaja sai lisäoppia miten koiraa ohjataan kulmissa ja toisella jäljellä homma kulki myös omalla ohjaajalla erinomaisesti. Sunnuntain jälki menikin sitten pipariksi kun menin vaihtamaan palkan jäljellä ja siitä syystä stopparit ei toimineet. Siihen vielä pellon haasteellisuun päälle niin homma ei kulkenut niin hyvin.
Kieli keskellä suuta!
Kotiin viemiseksi saatiin hyviä neuvoja miten hommaa jatkaa tästä eteenpäin. Kiitos Pirtsille leirijärkkäämisestä
Wappu vietettiin ihan kotosalla ilman sen kummallisempia suunnitelmia. Perjantaina olin vapaalla ja silloin käytiin ottamassa tottistreenilöt sekä esineruutua Sonjan ja Robbanin kanssa.
Kalle "pihavahti"
Esineruutu kuten jälkikin on ollut puolen vuoden taolla pitkän talven takia. Jälki tuossa korkattiinkin viikko sitten ja se meni Kallen osaamistason mukaisesti. Kaikki kepit tuli hienosti, mutta janalla oli taas niitä Kallen omia sydeemejä havaittavissa eli ensi kerralla keskitytään janoihin kun muuten tuo jälki näyttää kivasti kulkevan.
Esineruudussa tahkotaan niitä kahta esinettä ja nostatetaan pojan motivaatiota ruutuun. Tekee kyllä töitä ruudussa, mutta välillä saisi olla aktiivisemman olosta se etsiminen ruudussa. Välillä kun näyttää siltä, että poika tekee toisella tassulla hommia. Tosin Kalle kyllä aina tekee hommia eikä jätä etsimistä kesken eli voi olla, että olen niin tottunut Tiitun kiihkeään tekemiseen ruudussa ja odotan Kallelta samanlaista ilmiasua kun Tiitulla ja näinhän se ei mene sillä jokainen tekee töitä oman tempperamenttinsa mukaisesti.
Tänään ruudussa Kalle olikin sitten tosi motivoitunut ja etsi innokkaasti esinettä. Aikamoinen tuuli teki hieman haastavaksi esineen löytämisen sillä tuuli vei ja pyörräytti esineen hajua aika pitkällekin. Ekalla pistolla sai hajun esineestä, mutta lähti sitten kovan tuulen takia liikaa vasemmalle hakemaan esinettä. Toisella pistolla sama juttu, mutta sitten kuitenkin palasi takaisin oikeaan yläkulmaan ja toi sieltä esineen. Kolmannelle pistolla toi sitten toisen esineen aika suoralla pistolla. Treeni oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä sillä saatiin ruututreeneihin mukaan Henna ja Ferro. Henna ja Ferro oli tallaamassa ruutua ja Ferron jättämät pissat ruudussa haittasi Kallen tekemistä. Kerran pääsin haistelemistä/merkkaamista korjaamaan kun varmasti tiesin, että kyseessä oli Ferron pissapaikka.
Tiitu oli mukana hommeleissa myös. Tiitulla otin sitten viimeisenä ruudun ja tosi hienosti tyttö esineet ruudusta haki. Kaksi lähetystä ja kaksi esinettä suorilla pistoilla. Meniköhän aikaa siinä about 1- 1,5 minuuttia kun esineet oli haettu.
Hyvät treenit kaiken kaikkiaan kaikilla pojilla ja Tiitulla. Kaikilla onnistui treenit hyvin, joten tästä onkin sitten hyvä jatkaa seuraavaan kertaan.
Tänään Tiitu ja muut Willahofs Weet täyttävät 8-vuotta ja saavuttavat näin ollen virallisen veteraani-iän.
Muistan vielä hyvin Tiitun pienenä riiviö-pentuna kun tyttö kävi pohkeisiin kiinni ja juoksi pitkin kämppää silmät kiiluen hoffihepulin saaneena. Yöllä Tiitu retkeili kämpässä ja teki kaikkea omasta mielestään kivaa ja välilä meinasi mennä hermot kun tyttö yöllä hyppi sänkyyn ja juoksi suoraan pään päälle istumaan ja kaiken lisäksi puri vielä joko suoraan päästä tai korvasta. Mukava herätys , hih... Tiitu oli siis aikamoinen riiviö pentunu, mutta niin ihana sellainen !
Tiitu on ollut hyvässä kunnossa ja jalka nousee kuin nuorena konsanaan. Kaikenlaiseen tekemiseen tyttö on vielä tosi innokas. Tiitun rakas palkka tottiksessa on joko juuttinen noutokapula tai iso jalkapallon kokoinen kova tennispallo, jossa on narut. Pallo sai eilen kovasti kyytiä kun Tiitu sai sen palkaksi. Tyttö palkkaa itsensä juoksemalla pallo suussa, selkä köyryssä ja häntä matalana yrittäen ottaa palloa hengiltä. Vitsit, että eilen nauroin kentällä kun tyttö viiletti kenttää ympäri pallon kanssa .
Oikein lämpimät onnittelut vielä kaikille Weeläisille täältä Hallainvuorelta!
Kyllä se kevät sieltä sitten tulee, vaikkakin hitaanlaisesti. Saas nähdä milloin metsään pääse niin, ettei tartte umpihangessa kahlata. Saattaapi mennä vielä vähän aikaa tai voihan siinä käydä niin, että nopeastikin sulaa. Jotenkin on sellainen muistikuva, että viime keväänä se lumi sitten kuitenkin suli aika nopeaan vaikka sitä oli aika paljon hmm..
Treenamisen kanssa on ollut vähän niin sun näin. Haasteellista on ollut löytää aurattua kenttää ja nyt kun tuli liukastakin niin vielä haasteellisempaa. Muutaman kerran päästiin Tuomarinkartanon vinttikoiraradan vieressä olevalla kentälle treenaamaan. Perjantaina oltiin siellä viimeksi ja kas kas.. olipas sinne löytänyt itsensä dobbereiden suojeluporukkakin.
Muutoin ollaan sitten vaan lenkkeilty ja lenkkeilty ja harrasteltu koiruuksien kanssa terapiakoirana oloa. Viikko sitten kokeiltiin vetohiihtoa ja hupsista heijaa.. liukasta oli ja meikäläinen pumpsahti muutamaan otteeseen kovalle lumelle. Yhden kerran ilman koiraa ja pari kertaa Kallen kanssa. Kivaa oli vaikkei nyt vetohiihdosta voi puhua ollenkaan. Kunhan nyt testattiin emännän osaamista ja mitä Kalle tuumaa suksista.
Kallekin odottelee treeni-ajan alkamista
Nyt sitten odotellaan lumien sulamista ja metsätreeneihin pääsyä!
Talvisää sen kun jatkuu ja lunta saatiin taasen lisää tällä viikolla. Jee tosi mahtavaa ! No ei vaiskaan, ehkä tää lumen tulo voisi olla hillitympää jos sitä vielä pitää tulla. Jotain postiivista tässä kuitenkin on, koirat nimittäin pysyy puhtaana ja sitä mukaa kämppäkin on puhtaampi kun ei tule kuraa sisään.
Kallen äijä-ilme
Talvi rajoittaa aika tavalla treenaamista, mutta aina kun vain on ollut mahdollisuus olen ottanut pientä treenia Kallelle ja Tiitulle lenkin jälkeen. Tänään olin Kallen kanssa Heurekan parkkiksella ottamassa pitempää kaavaa Sonjan ja Robbanin kanssa. Lisää reeniä vaan meidän putkiaivo-pojille niin kyllä se siitä .
Mitäs muuta sitä ollaan sitten puuhailtu?
Tiitun kanssa aloitettiin koiratanssi. Alkoi pikkuhiljaa kypsyttää tämä tekemättömyys sekä Tiitua että omistajaa, joten päätin sitten, että mennäänpä kokeilemaan koiratanssia. Ihan mukavaahan se on ja täysin erilaista mitä ollaan ennen tehty, mutta täytyy tunnustaa, että ei se kyllä ihan meikäläisen laji ole. Tiitu kyllä hommasta tykkää kun koko treeni-ajan nannaa tulee kuin automaatista. Mikäs sen mukavampaa .
Kallen kanssa oltiin lapsivedoissa Järvenpäässä. Poikahan vetää hienosti pulkkaa aisojen kanssa, mutta ihmisten ilmoille ei olla vielä pulkan kanssa menty. Eli ei olla oltu ennen lapsivedoissa jossa on paljon muita koiria ja ihmisiä. Pikkasen alussa siedätettiin poikaa ohituksien kera. Kiitoksia Annika ja Veeti siedättämisestä. Saatiinkin Kalle aika hyvin rauhallisempaan moodin siedättämisen jälkeen. Lopuksi päästiin ihan lapsiakin vetämään ja hienostihan se pojalla meni. Aluksi pikkasen tuulitukka kirmasi ja hyppeli, mutta rauhottui siitä sitten pikkuhiljaa. Mennään vielä siis uudestaan vetohommeleihin Killerin kanssa kun siitä niin tykkää.
Tiitu tököilee
Sisähallitreeneissä ollaan käyty melkein viikottain ja siellä treenailtu treeniporukan kanssa. Yleensä olen Kallen kanssa ollut hallilla, mutta viime kerralla pääsi Tiitu-tötterö hallille treenailee tököä.
Hallitreenailuja Sonja & Robban
Juha & Kokkeli - uskallatkot ottaa?
Viisi vuotta sitten syntyi pohjoiseen Gipsternin G-katras. Merkkaritytöt ja pojat täyttävät tänään siis huimat viisi vuotta. Onnea siis kaikille muillekin Geeläisille täältä etelästä !
Syntymäpäivän kunniaksi Kalle söi Tiitun ruuat, sai kaksi uutta vinkulelua ja ison suukon halauksen kera äipältä 
!
Kallen talviriemu
